LIIKKUMISEN OHJAUKSELLA KOHTI
KESTÄVÄMPÄÄ LIIKENNETTÄ
Liikkumisen ohjauksella (engl. Mobility Management) tarkoitetaan jonkin tahon mahdollisuuksia vaikuttaa jonkin ryhmän liikkumistottumuksiin niin, että he liikkuessaan suosisivat kestäviä
liikennemuotoja kuten joukkoliikennettä, kävelyä tai pyöräilyä. Vaikuttajataho voi olla esimerkiksi työnantaja (työmatkaliikkumisen ohjaus), järjestö tai seura (vapaa-aikaan ja harrastuksiin liittyvä
liikkuminen) tms. Vaikuttamisen välineenä voidaan käyttää erityisiä liikkumisen ohjaussuunnitelmia.
Liikkumisen ohjaus on Suomessa vielä melko uusi, kysyntälähtöinen lähestymistapa liikenteeseen. Vanhastaan liikennejärjestelmiä on suunniteltu lähinnä olemassa olevien ja ennustettujen
liikennemäärien mukaisesti. Liikkumisen ohjaussuunnitelmat lähtevät liikkeelle ihmisten liikenteeseen
liittyvistä toiveista ja tarpeista sekä mahdollisuuksista, joita niiden toteuttamiseksi on. Liikkumisen ohjauksen työkalut perustuvat kommunikaatioon, informaatioon ja koordinaatioon. Ne ovat ns. pehmeitä keinoja, jotka pääsääntöisesti eivät rajoita tai estä kenenkään toimia.
Toimenpiteitä liikkumisen ohjaamiseksi kestävämpään suuntaan on olemassa paljon. Kävelyä ja pyöräilyä voidaan edistää mm. informaation, markkinoinnin ja koulutuksen kautta,
liikenneturvallisuuteen vaikuttamalla, välineistöä (esim. lainapolkupyöriä) tarjoamalla sekä puitteisiin (mm. pyörä-pysäköintiin, sosiaalitiloihin tms.) vaikuttamalla. Joukkoliikenteen käyttöä voidaan edistää
esimerkiksi neuvonnan ja kampanjoinnin kautta sekä osallistumalla joukkoliikennepalveluiden
suunnitteluun (mm. joukkoliikenteen tarjonta, erilaiset lippulajit tai -tyypit, alueen tai yrityksen
joukkoliikennepalveluiden kehittäminen jne.). Myös henkilöautojen käyttöä on mahdollista suunnitella
uudella tavalla: kimppakyydit, organisaatioiden pysäköintipolitiikka, autojen yhteiskäyttö jne. Lähtökohtana toimenpiteille on liikkujien liikkumistarpeiden sekä käytettävissä olevien mahdollisuuksien kartoittaminen.
Työnantajan mahdollisuuksia henkilöstönsä liikkumisen ohjaamiseen on viime vuosina tutkittu
monissa hankkeissa mm. Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Tutkimuksissa on kartoitettu
henkilöstön liikkumistottumuksia, liikkumisvaihtoehtoja sekä kehittämistoiveita sen suhteen, mitä työnantaja voisi tehdä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen käytön edistämiseksi. Lähes kaikissa tutkimuksissa esiin ovat nousseet työnantajan subventoima joukkoliikennelippu, työpaikan suihku- ja säilytystilojen kohentaminen sekä etätyömahdollisuuksien lisääminen. Tätä taustaa vasten
tarkasteltuna syksyn 2005 budjettineuvotteluissa hyväksytty työsuhdejoukkoliikennelippu saattaa
osoittautua hyvinkin hedelmälliseksi välineeksi kestävän liikenteen edistämistyössä.